POLKU- VAI MAANTIEJUOKSU?

Vierähti tuosta edellisestä aikaa, niin että Terve ?!

Olen päättänyt olla ottamatta stressiä kirjoittamisesta tänne. Postaukset vaan tahtoo syntyä päässä paljon ennen kuin ehdin suoltaa ne näppäimistölle. Mutta alunperin tein itelleni selväksi, että arvojärjestyksessä bloggaaminen tulee neljäntenä tällä hetkellä. Ekana tulee perhe ja koti, toisena normityöt, kolmantena omat treenit ja sitten loppuaika jää kirjoittamiselle. Ja kun nyt olen tietoisesti kiinnittäny enemmän huomiota unen määrään ja laatuun, niin en jää kirjoittamaan kovin myöhäiseenkään illalla. Olenhan aina ollut yökukkuja…

Juoksin ensimmäisen puolimaratonini syksyllä 2014 Levillä. En siis todellakaan kirjoita näitä juoksuaiheisia postauksiani juoksun ”ammattilaisen” näkökulmasta tai pitkällisestä kokemuksesta, vaan ennemminkin harrastajan rintaäänellä. Jos olisin 110% hurahtanut pelkkään juoksuun, olisi monet muut elämän touhut jääneet tai pitänyt jättää vähemmälle ja treenimäärät juoksussa olisi pitänyt olla paljon korkeammat. Olen siis elänyt ihan normaalia elämää, heh! Skipannut treenejä ja juoksuja välillä jonkin tekosyyn vuoksi, herkutellut ja nauttinut tavallisesta elämästä? Ja niinpä aikatavoitteet ja niiden parantumisetkin ovat olleet maltilliset.

Levin puolimaraton syyskuussa 2018.

Olen kyllä juossut lenkkejä epäsäännöllisen säännöllisesti nuoruusvuosilta lähtien, mutta kuntosali reenaaminen on ollut tärkeämmässä roolissa. Jos nyt eläisin opiskeluaikojani, hurahtaisin fitness-maailmaan aika todennäköisesti. Silloin 90-luvun alussa se vasta nosti päätään ja sitä harrasti vain pieni porukka eikä somen voimaa ollut. Mies muistelikin, että olin kyllä yhteen Bodaus-lehden järjestämään tapahtumaan ollut menossa aikoinaan Oulussa, ennen lapsia. Taisin sitten jänistää tai jotain. En muista, miksen mennyt. Hyvä näin. Asioilla on tapana mennä, niin kuin on tarkoitettu.

Ennen Levin ensimmäistä puolikasta osallistuin kesällä 2014 eka kertaa järjestettyyn Pyhätunturin NUTS polkujuoksuun, tunturimaratonin kympille. Se oli ensikosketus siis polkujuoksuun ja olin myyty sille. Kaikessa sen haastavuudessaan. Maasto on rankkaa ja vaihtelee suon pohjasta pitkospuille, portaista rakkarinteisiin ja kaikkiin siltä väliltä. Eka kympin vedin normi lenkkareilla. En suosittele kenellekään. No, silloin en tiennyt paremmasta. Polkujuoksuun on omat kengät, jossa pito on tosi tärkeää. Olen ollut tyytyväinen Salomonin Speedcross maastokenkiin. Märät puunjuurakot on niillekin oma haaste silti. Helposti askel lipeää, jos keskittyminen herpaantuu tai väsy alkaa painaa jaloissa. Osa juoksee nastakengillä, joita käytetään suunnistuksessa.

Kesän 2014 juoksujen jälkeen olen sitten osallistunut joka vuosi molempiin juoksutapahtumiin, puolikkaille. Paitsi tänä vuonna, kun reväytin vasemman pakaralihakseni juuri juoksujen alla. Ai että tympäsi 🙁 ! On muuten ollut pitkällinen vaiva. Vieläkin välillä puutuu ja liikkuvuusrata on huonompi kuin toisella puolella. No, näitä vaivoja taitaa alkaa kerääntyä enemmän ja vähemmän tällä iällä?. Ja niitä voi jäädä valittamaan hamaan tappiin, jos sen asenteen valitsee.

Sinänsä polku- ja maantiejuoksujen luonne on aivan erilainen. Eikä aikavertailuja voi tehdä niiden kesken. Polkujuoksun aikaan saa laittaa 1,5x – 2x kertoimet vs. maantiejuoksun aika. Varustukseen on kiinnitettävä muutenkin huomiota. Viisasta on ottaa tarpeeksi nestettä ja energiaa mukaan. Juoksureppuja on monenlaisia, suhteellisen pieniä ja näppäriä juoksun kannalta. Kunnon polkujuoksijoilla on reput, joissa on juomapullopaikat ja letkut, jolloin juominen onnistuu kätevästi juoksun aikana. Itse olen selvinnyt tunturipuolikkaista pelkällä juomapullovyöllä. Hyvin järjestetyissä juoksutapahtumissa on asialliset huolto- ja juottopisteet sopivin välein.

Kannattaa varautua lämpimillä vaatteilla siltä varalta, jos maastossa loukkaantuu ja matkan teko pysähtyy. Tulee aika äkkiä kylmä varsinkin tunturissa, jos ei ole pitkähihaista mukana. Itse asiassa säännöissä on melko tarkat ohjeistukset ja vaatimukset varustuksista. Niitä kannattaa noudattaa, ainakin jos haluaa virallisesti hyväksytyt tulokset 😉 .Polkujuoksusukat tai pitkälahkeiset juoksutrikoot suojaa ainakin pahimmilta naarmuilta, jos tekee ilmalennon. Siinä vaiheessa ehtii sekunnin sadasosan miettiä vain, kuinka käy… Toivoa ettei olis rakkakivikko alla, vaan pehmeähkö varpumaasto…

Pyhätunturin NUTS tunturipuolikas elokuussa 2018.

Tämä lyhyesti ja karkeasti näiden juoksujen eroista. Molemmat kiehtoo ja motivoi omalla tavallaan. Siinä kun maantiejuoksussa (puolimaratonissa) yrität ottaa kaikki tehot irti ja jaksaa juosta mahollisimman nopeasti maaliin, on polkujuoksussa enemmän värejä matkan varrella. Epätoivon ja sisun tunteita enemmän, myös onnistumisen riemua, jos selviät loukkaantumatta ja kaatumatta, suonpohjassa uitetuista litimäristä kengistä huolimatta (no, kengät kastuneet joka kerta ). Hieman masokistista, mutta Ah, niin palkitsevaa ja voimaannuttavaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *