EKAT PAKKASJUOKSUT

Talviset heipat pohjoisesta!

Eilinen meni jokseenkin lorvailuksi. Kauniimmin sanottuna, levoksi. Mummilan täyshoitolassa ladattiin akkuja sen varsinaisessa merkityksessä. Cilla katteli kulmien alta, ettei aio lähteä liikkeelle edellispäivän sade-mettäpäivän jälkeen yhtään mihinkään. Muutenkin oli vähän vaisu eikä suostunu syömään (muuta kuin herkkutikkuja…). Ajattelin, että jos tämä sunnuntaipäivä ei tuo muutosta, käytän sen eläinlääkärillä huomenna. Niiltä käynneiltä ollaankin onneksi vältytty. Koira on ollut tosi terve kaiken kaikkiaan koko ajan?. Kun puin juoksuvaatteet ja kilistelin juoksuvaljaita, heräsi koirakin eloon ja silmät syttyi. Nou hätä siis. Se on kunnossa?.

Kemijärven maisemissa.

Se on aina ekat juoksupukemiset kylmälle ja pakkassäälle oma hommansa… Miettiä ja etsiä sopiva määrä vaatteita, tarkistella lämpötilamittaria ja kurkkia ulos ikkunasta, kuinka kova tuuli ja viima on ulkona.

Miten se tuntui, että juoksuhousutki oli ahtaat, kun merinovillapitkikset vedin alle?. Hmmm, oisko pari-kolme kiloa saanut kesältä elopainoa lisää… Mutu-tuntumalta varmaan joo?. En käy puntarilla. Enkä omista vaakaa. Viime kesänä oli yksi pojistamme ostattanut miehelle yhdellä kauppareissulla vaa’an meille. En ollut mielissäni, mutta olkoon. En ole käyttänyt sitä itse kertaakaan. Viimeksi olen käynyt puntarilla pari vuotta sitten, kun tehtiin koko kehon koostumusmittaus kuntosalilla. Se on ihan asiallista ja jopa aiheellista välillä tarkistaa, missä mennään lihas-rasvamäärän suhteen ja kokonaistilanteen osalta. Olis varmaan hyvä tehdä kehonkoostumusmittaus vuosittain tai jopa puolivuosittain. Täytynee vähentää herkkuja, jotta pääsee kohti parempaa juoksukuntoa. Siltä nyt tuntui. Mummilan ruoka- ja herkkupöydän ääressä se ei onnistu?…

Kirpakka seitsemän asteen pakkanen tuntui pikkutuulen kera tosi kylmältä. Tästä se taas alkaa tämä talvijuoksukausi. Lähdöt juoksulenkille kylmällä kelillä on tehtävä tiedostaen vain suorittamalla. Ekat kymmenen minuuttia on aina kankeaa ja vähän tympeää. Sen jälkeen alkaa voiteluaineet ja kehon lämpö nousta taas ja juoksu rullata kivasti. Niin nytkin. Olisi tarvinnut nastalenkkarit (jäivät kotiin). Hieman kieli keskellä suuta piti askeltaa, kun tiet oli jäässä ja lumessa. Cillan juoksu oli reipasta ja iloisen oloista. Uusia hajuja ja reittejä kotilenkkeihin verrattuna.

Nautittiin hienoista talvimaisemista ja muutamat kuvat saatiin talteen. Oli kiva olla lenkillä päivänvalon aikaan. Juostiin tasaisen varmaa vauhtia ja kympin lenkki?‍♀️. Viimeisellä kilsalla alkoi Cillan anturoihin kerääntyä lumipaakut. Olinkin taas unohtanu sen puolen talvijuoksusta. Riippuu kelistä ja lämpötilasta, kuinka paljon lumi pakkautuu niihin. Nuoskakelillä ja lumisateella enemmän. Anturakarvojen lyhentäminen helpottaa asiaa jonkin verran.

Järvi “höyrysi” voimakkaasti ja luovutti lämpöä pakkasherran syliin.

Talvijuoksun nurjista puolista huolimatta olo lenkin jälkeen on aina yhtä mahtava?! Posket punaisina ja raitis puhdas ilma huuhtonu taas ajatuksia kirkkaammiksi. Ihana juoksu oli jälleen kerran?! Päiväsauna ja hyvä ruoka vielä ennen kotimatkaa. Akut todellakin ladattuina uuteen viikkoon. Kivaa viikkoa sullekin?!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *