JOULUN JUHLAA JA VILSKETTÄ

Helou,

ajattelin jakaa oman jouluni teidän kanssa🤗.

Niin paljon odotettu joulu! Itselleni se on ollut aina toivottu juhla ja yhteistä aikaa perheen kanssa. On hyvä muistaa, ettei tämäkään ole kaikille itsestäänselvyys. Monilla on liian korkeat odotukset joulusta tai työväsymyksestä purkautuu omat paineet sitten loma- ja vapaapäivien taakaksi. Tai sitten surulliset joulupäivät, jolloin lapset jäävät paitsioon ja pahimmassa tapauksessa jopa väkivallan uhan alle. Tuntuu kamalalta ajatella, että tällaista oikeasti on ja tapahtuu. Onneksi on ollut omista lapsuudenjouluista nuo asiat ja tilanteet kaukana. Siitä olen kiitollinen vanhemmilleni🙏.

Meillä aloiteltiin joulu jo aatonaattona Pyhätunturin maisemissa. Isommat pojat kelkkaili Kemijärveltä Pyhätunturille ja meillä oli yhteinen syöntihetki Cafe Loimussa (lämmin suositus👍), itse kävin siellä juoksemassa hyvän juoksulenkin. Perinteisesti mökkitonttimme kautta. Tarkastelin, liekö joku sinne jo mökin olisi pystyttänyt. Mutta ei ollut vieläkään😄…

Isot pojat kelkoilla Pyhällä ja pienemmät olivat pelaamassa jääkiekkoa.

Vietimme paljon jouluja mummolassa, kun omat isovanhempani olivat vielä elossa. Ne olivat ihanaa aikaa. Sopivan pikkupelon ja jännityksen sekaista kihelmöintiä jouluna, kun pappa kilkutteli porokellolla välillä ulkona talon nurkilla tiedottaen meille, että Petterin reki ja joulupukki olivat lähellä. Kumpi lie enemmän jouluhengessä mukana, pappa vai lapset😅… Serkut koolla, yli kymmenen lasta. Lahjoja pieni määrä, mutta silti riittävästi. Kaikki oli tyytyväisiä. Illan päätteeksi serkusten kesken vielä takkahuoneen hämyssä kuunneltiin parin serkkupojan jännittäviä kummitusjuttuja. Oikeasti pelotti😬. Eikä sitä jännitystä ja pelkoa lieventänyt yhtään se, että tiesimme (mitä sen ikäinen voi asiasta käsittää ja ymmärtää tai muistaa) takkahuoneen väliseinän rautakettinkeihin mummon veljen hirttäytyneen joskus vuosia sitten. Ihan kamalaa😳! Mutta se oli jännittävää ja kaukana silti meidän todellisuudesta. Ihan kuin jostain kauhuelokuvasta osittain. Yksi serkkupojistani oli  löytänyt mummon veljen takkahuoneesta 4-5 vuotiaana. Ja mitä oli sen ajan kriisikeskustelut – lapsenkengissä! Itse olen ollut pari vuotias, enkä asiaa muista tai käsittänyt. No, järkimies on serkkupojasta tästä huolimatta kasvanut💙.

Jouluaaton aaton 13km juoksulenkki Pyhätunturilla. Keli oli haastava lumisateen takia, mutta lauha <3

Hyvää ruokaa, herkkuja ja rauhoittumista hetkeen. Niin tänäkin jouluna. Yleensä aattona on kaikesta joulurauhasta huolimatta jonkin sortin kiire, kun koolla on sisarusperheet ja lapset. Ja parhaimmillaan meitä on 9 lapsen perheet ja yli 40 läsnä, jos kaikki on paikalla. Vilskettä ja ruoanlaittoa riittää siis kattauksille. Mutta tänä jouluna oli enemmän rauhallinen tahti. Ihan kaikki eivät päässeet aattohetkeen mukaan. Aamusta ehdin juoksulenkin, vaikka nukuin suht pitkään ja sen päälle vielä siskojen ja koirien kanssa kävelylenkille. Ehkä otin normaalia enemmän aikaa itselleni tänä jouluaattona😇. Mutta toisaalta perinteinen joulukirkko jäikin sitten väliin, kun ruokakattaukset oli kesken. No, osa pääsi käymään onneksi kirkossa 😊.

Joulupöytä katettu
Jouluherkkua, kalapöytä…

Ruoan päälle lasten jännitystä ja kuhinaa, niin kuin muurahaispesässä. Joulupukin odotusta ja joululahjoja🎁… Voi sitä riemua ja vipinää! Muutama laulu joulupukille ja jännitysnäytelmä on ohi kymmenessä minuutissa. Käärepapereiden rapinaa ja lattia täynnä paperiroskaa… Toisaalta, sen jälkeen alkaa aikuisten mielissä se rento ja vapaa olotila. Lapset on saaneet kärsimättömän odotusajan täytön ja syventyy lahjojensa kimppuun ja ainakin poikien tapauksessa, peleihinsä. Vatsat täynnä ja vihdoin aikaa vain olla ja ottaa rennosti. Lautapelien pelaaminen on sitten enemmän teinien ja aikuisten viihdettä loppuilta. Tänä jouluna Trivial Pursuit oli TOP. Isä jaksoi seurata pelit vierestä😍.

Joulupäivänä meillä oli lasten kanssa tyttöjen kauneushetki 💄 ja pojat kävivät pelaamassa jääkiekkoa 🏒(vaihteeksi tänäkin päivänä). Pikkutytöille tehtiin perinteisesti kasvo- ja vartalonaamioita, jalkahoitoja, kynsihuoltoa ja meikkiä. Voi sitä säihkettä tyttöjen silmissä! Olen kyllä kiitollinen tästäkin joulusta.

Meidän väkimäärällä jokainen löytää oman petipaikkansa suhteellisen kivuttomasti siskonpedeistä. Jos vaatii silitetyt lakanat alleen ja nirsoilee, ei pärjää tässä porukassa🙃 (itse olen varustautunut herkkäunisena korvatulpilla🙊). Tosin sellaisella voi olla haasteita pärjätä monessa muussakin elämän tilanteessa🤔… Joulupäivän päätteeksi oli enemmän aikuisten aikaa ja käytiin pyörähtämässä paikallisessa tarkastamassa meno ja meininki. Siellä yleensä tapaa myös vanhoja koulukavereita hyvän määrän. Tänä jouluna ei meinattu malttaa Trivial Pursuit -peleistä irtaantua ja porukkaa kertyikin paikalle pikkuveljien jääkiekkokavereita myöten. Oli kyllä hauskaa, nuoriso vs “kokeneet”🤓.

Pieni pyrähdys kuitenkin paikallisessa ja hopusti takaisin. Taksit olikin sitten tiukassa, kun yritettiin miehen kanssa päästä hänen lapsuudenkotiinsa yöpuulle, jossa meillä oli majapaikka, eikä lähdetty yönselkään kävelemään. No, kömmin sitten esikoisemme tyttökaverin patjan reunalle kaveriksi ja nukuin oikein hyvin😊. Sopu sijaa antaa… Sellainen joulu tänä vuonna.

Toivottavasti sinullakin oli ihana joulu💓.

~Tiina~

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *