SUHDE SOMEEN…

Hellurei!

Suora kysymys ja rehellinen vastaus… Kuinka paljon aikaa vietät somessa päivittäin? Siis jos se ei ole sinun päätyötäsi ja leipää? Aikaisemmassa postauksessani ilmoitin, että tein uuden vuoden lupauksen vähentää someaikaani. On muuten pitänyt?. Rehellinen vastaus yllä olevaan kysymykseen on, että liikaa. Tämä on suhteellinen käsite ja subjektiivinen oma-arvio, jonka pohdin omalta kohdaltani kysymykseen. Se, mistä moinen uuden vuoden lupaus syntyi, sai alkunsa poikani kanssa käymästä keskustelustamme joulun alla. Arvostan paljon poikieni mielipiteitä ja ajatuksia. Keskustelut on niin mielenkiintoisia?.

Poikani on töidensä puolesta kiinni tosi paljon somemaailmassa, tosin kasvottomana. Hän käyttää omaa someprofiiliaan hyvin vähän, mitä tulee hänen omiin henkilökohtaisiin julkaisuihin tai postauksiin. Nautti muutamasta harvinaisesta vapaapäivästään jouluna ja piti somen ja kännykän kiinni oikein mielellään. Tervettä! Muutenkin olen havainnut, että nuorison somekäyttö on ihan erilaista, kuin keski-ikäisten. He ovat kasvaneet pienestä pitäen olemaan ”terveempiä somekäyttäjiä”. Mitä se tarkoittaa? Minun mielestä, heillä on arvopohja somen suhteen kunnossa. Ainakin pojilla (tytöistä en osaa sanoa, kun itsellä ei ole tyttöjä). He käyttävät eniten somea keskinäisiin viesteihin ja kuulumisten vaihtoihin, jopa keskinäisiin peleihin eli tavallaan interaktiiviseen kommunikointiin. Ei niinkään kaiken kansan sometuksiin. Tämä näin poikien äidin näkökulmasta.

Poika piti keskustelussamme minulle ’luennon’ yleisesti ottaen, kuinka vääristynyt somemaailman antama kuva on ihmisille. Selattiin somekuvia ja sain viiltäviä analyysejä niiden taustoilta. Tähän kyllä argumentoin, ettei pidä yleistää. On leipätyötä tekeviä vaikuttajia somemaailmassa, jotka elävät kauniista ja hyvistä kuvista sekä postauksista. On toki hyvä miettiä niitä kriittisesti, eikä se varmastikaan vastaa suoraan heidän arkielämään, huoliin ja murheisiin. Mutta ymmärrän kyllä heidän somekäyttäytymisen työnsä puolesta. Jokainen varmaan löytää sen oman linjan ja tyylin. Nauroinkin pojalle, että joo, kiva laittaa someen kauniita kuvia ja mukavia postauksia, vaikka kyllä sieltä lähtee omiin julkaisuihini niitä ”räkä ja meikit poskella” kuviakin. Ei niin kauniita, oikeaa elämää… Kukin tyylillään.

Henkilökohtaisesti uskon, että kun on rehellinen ja avoin, sillä pärjää parhaiten. Jos on kovin paska olo, en aina vuodata kaikkea someen. Jos vuodatan, ne on yleensä stooreissa, eikä kaiken kansan silmillä. Ja kyllä, olen vuodattanutkin fiiliksistä tilanteen mukaan, sekä hyvistä että huonoista. Mutta kukapa haluaa levittää ja tartuttaa huonoa fiilistä koko ajan muille julkaisuissa? Toisaalta ”kaikki hyvin ja elämä on ihanaa joka hetki” -julkaisut ovat epäuskottavia, kulissia. Jokaisella joka tapauksessa on välillä huonoja päiviä ja hetkiä, se tekee meistä inhimillisiä ja luo tietyllä tavalla vertaistukea muillekin. Olen myös lukenut jostain, että on tutkittu oman onnellisuuden vähenevän, kun seuraa pelkkää iloa, onnea ja glamouria pursuavia somevaikuttajia. Uskon tähän.

Tein erikoisen havainnon nyt uuden vuoden aikana somepostauksista. Ensin kuvittelin, että sattumalta useat seuraamani henkilöt tai facebook-kaverini olivat pettyneitä viime vuoteen, eivätkä jääneet kaipaamaan mennyttä vuotta. Sitten luin ig-seuraamieni somevaikuttajien postauksia ja jotkut heistä olivat tehneet myös tämän saman johtopäätöksen. Ehkä somen käyttö on hieman muuttunut realistisempaan. Ollaan avoimempia ja rehellisempiä. Kaikki ei välttämättä ole aina ihanaa ja mahtavaa. On inhimillistä katsoa elettyä vuotta ja sanoa, että se on ollut floppi, kuin hehkuttaa vääristynyttä ihanuutta, jos se ei ole ollut sitä pääosin. Omalla kohdallani olin viime vuoteen tyytyväinen ja onnellinen. Uuden vuoden vaihde toikin sitten monessa suhteessa enemmän ja vähemmän negatiivista. Keho oli muun muassa sekaisin joulun ruokavaliosta, joka sekoitti koko kropan ja aikaansai migreenin (onneksi harvinaista). Vähän turhia häiriötekijöitä oli muitakin sotkemassa ajatuksiani. Siihen päälle töiden aloittamisen kunniaksi parkki- ja ylinopeussakko, niin kieltämättä mietin, mitäköhän tästä vuodesta on tulossa, kun se alkaa tällä tavalla… Hyvä siitä tulee, uskon?. Asenne ratkaisee?! Tehdään korjausliike ja nautitaan matkasta?.

Mutta joo, tärkeintä on mielestäni pitää itsellä kriittinen näkökulma somea kohtaan. Haluan omalla somekäyttäytymisellä olla kuitenkin tietyllä tavalla ”lapsenomainen” hetkessä eläjä, rehellinen ja tilanteille avoin. Se tyyppi, joka mieluummin saa toiselle hymyn ja ilon tai tuntemaan, että elämä on inhimillistä ja haasteista selviämistä, tavallista arkea. Toki hyvät hetket yleensä korostuu somessa ja sekin on inhimillistä.

On selvää, että somella on sekä hyvät että huonot puolensa. On helppo laittaa julkaisu, jota et välttämättä sanoisi ihmisille suoraan ja ääneen. Toisaalta, saat helposti tavoitettua haluamallasi viestillä ihmiset. Monta lapsen harrastusvälinettä on tullut myytyä ja ostettua somen voimalla. Mutta sitten taas, saat myös häiriköityäkin toisia somessa. Näistä saa lukea julkkisten ig-postauksissa melkein päivittäin. Eikä siihen tarvi olla edes julkkis. Mutta yhtä kaikki, olen iloinen, kun löytää sopivan balanssin somekäytön ja arjen ympärille. Voi poissulkea sen negan, mitä se tuo ja kerätä siitä ensi sijaisesti ne hedelmät. Tärkeintä on, ettei elämä pyöri pelkästään somemaailmassa. Osata elää hetkessä, nauttia pienistä arjen pisaroista ja makustella, miltä ne tuntuu. Hymy on se, mikä tarttuu?. Levitetään mieluummin sitä myös toisille.

Iloa ja hymyä viikonloppuusi?!

~Tiina~

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *